Daisy kaksivuotiaana nyppimisen jälkeen.
Daisy on meidän 7-vuotias kk.mäyräkoira neitimme, joka on yksinoikeudella sohvan kuningatar ja mäen valtiatar. Mamman syli on vain hänelle ja koira on uskomattoman rakas koko perheellemme.
Oman peiton repiminen oli aina kivaa...
Viikko sitten valmistujaisteni aikana daisy oli päästänyt ripulia sohvalle (josta tietenkin syytettiin Coco kunnes siskontyttöni 7-veee oikaisi asian). Sen jälkeen Daisy alkoi oksennella ja käydä jotenkin passiiviseksi. Viikonlopun yli kitkuteltiin koska maalla on hankalaa päästä lääkäriin ja isäni the koirakuiskaaja vakuutti, että ei tässä mitään.
Maanantaina soitimme eläinlääkärille joka koiraa näkemättä diaknisoi kurkun tulehtuneen ja määräsi antibiootteja. Keskiviikkona minä ja äiti näimme, että Daisy oli menossa huonompaan. Häntä ei juurikaan heilunut ja koira vain makasi. Ei syönyt, ei juonut ja kaiken oksensi ulos antibiootteja myöten. Huusimme isälleni kurkku suorana, että nyt soitat sinne eläinlääkäriin ja varaat ajan pian. Isäni on perus mies ja ei mene lääkäriin ennen kuin ihan viimeisenä keinona ja kertoili oireet muttei niiden pahuutta. Saimme ajan tänäiseksi kello 9.00
"onko sun ihan pakko kuvata kun mulla on huono turkkipäivä?"
Lääkärissä lääkäri katsoi kerran ja totesi kohtumädän. Koira oli leikattava heti tai lopetettava. Minä, isä ja äiti kaikki olimme yhteen ääneen sanoneet leikkauksen - Daisy on meidän prinsessa ja piikille se joutuu vasta kun mitään ei oikeasti ole tehtävissä tai koiran elämä ei ole enää koiran elämää. Kunnanlääkäri päätti operoida ja soitti toiselle kuntamme eläinlääkärille joka pääsi avustamaan. Muuten isäni olisi saanut toimia auttavana osapuolena. Daisy rauhoitettiin ja maha sekä vähän käpälää ajeltiin. Nestettä Daisy sai niskaansa mahtavan patin verran ja oksensi myöhemmin paljon, mutta näytti selkeästi hieman piristyvän.
Lopulta Daisy oli leikkaus valmiina pöydällä ja minä lähdin huoneesta. En siedä rakkaitteni verta ja olisin voinut kaatua suorinjaloin taaksepäin, joten menimme äitini kanssa kauppaan. ostin usean vuoden jälkeen Aku Ankan Historia lehden sijasta. Olin aivan kauhusta kankea, sillä eläinlääkäri totesi meille suoraan, että Daisy ei välttämättä selviä.
Pääsimme takaisin lääkärille ja minä aloin lukea aku Ankkaa. Leikkaus tehtiin samassa tilassa niin, että väliseinä kätki veren. Isäni kävi katsomassa kun kohtu poistettiin ja se oli reippaan HK Sinisen kokoinen, eli valtava pienelle yhdeksänkiloiselle koiralle.
Lopulta kaikki oli ohi ja Daisy makasi aineissa pöydällä. Kaikki oli mennyt hyvin odotuksista huolimatta ja pääsimme lähtemään kotiin. Nyt Daisy makaa äitini hierottavana ja me toivomme pakotamme nakkimme paranemaan. Minäkin liityn seuraan jahka leivinuunin tuprauttama savu hälvenee ja kykenen menemään paikalle ilman astmakohtausta.
