Pappa - pienen tassun alla

"Nyt mä kiipeen tästä..."

Isäni oli aluksi hyvin tarkka siitä, ettei Cocoa hellitty liikaa. Pian huomasin, että kun isäni luuli etten näe, pikkuinen sai nameja ja haleja. Sitten minun väitettiin hellivän liikaa ;) Tosin... Voiko noin söpöä otusta helliä liikaa?

"Vähän maistelen...."

"Yök... sukkahikeä, mua on huijattu. Villasukkien piti olla nannaa"

"Mut mamman tossut on ainakin hyviä"

Coco on jo pienellä persoonallaan valloittanut meidät kaikki. Lempinimiä ovat: riiviö, reporanka, Cocoro, pentu, kakara. 

Kyllä sopu tilaa antaa

Saanko määkin?

Kyllä täällä meillä on maailman kirjat sekaisin. Daisy jakaa ruokaansa...

"no sä oot niin pikkanen niin syö munkin puolesta vaan"

ja antaa Cocon nuollakin lautasen, eikä häiriinny vaikka kakara tunkisi samalle vesikupille vaan antaa tietä ja joskus jopa huolehtii, että Coco saa kanssa.

"Mamma... Miksi Daisy työntää mua pois?"

Yksi paikka on kuitenkin meidänkin Daisylle pyhä, minne Cocoa ei niin vain haluaisi päästää: oman mamman syli.

"Musta tuntuu kuin mä olisin kolmas pyörä..."

Daisy on hyvin mustasukkainen vain kahdesta asiasta: mamman sylipaikasta ja pöydän alla vahtimisoikeudesta päivällis aikaan. Muulloin Coco saa kirjaimellisesti kävellä yli.

hurrrja metsästäjä

Raaaa.... mä saan sut!

Täällä on oltu hiljasia kun aina on kuvia, mutta kun istahtaa kirjoittamaan yleensä coco pitää siinä vaiheessa kiidättää pissalle/estää syömästä johtoja/ käskeä lopettamaan Daisyn kiusaaminen / koira tekee jotain muuta.

Grrr... Ny sää kuolet.

Cocosta on tulossa pieni riiviö. Koko ajan saa katsoa, mitä se touhuaa ja hiljaisuus on huono merkki. :D Tässä on jo todettu, että sähköjohdot on hirmun kivoja ja mamman tohvelit. 

Minä hurja metsästäjä! 

Coco on hirveän riistaviettinen. Isäni on puhdistanut pari hirven kalloa tässä ja aina kun kaikki rämmäleet on putsattu tämä neiti on ne kohdat kyllä nuuhkinut ja saa kannella pois ettei tuo syö mitään epämääräisyyksiä. T. inhotuksen väreitä vieläkin siitä jostain limasesta.

Kato mamma, mä sain sen.

Tyttö on kyllä hurjan fiksu. Istu sujuu jo vaivatta, kunhan nameja on paikalla. Myöskin luokse tulo tapahtuu suurella riemulla, kunhan minä tajuan kyykistyä jos on jotain oikein jänskää maassa. (Kuten hirven silmämuna). 

Elvytä se, et mä saan retuuttaa sitä vielä.

Nyt me painumme nukkumaan, kun tuo vintiö vihdoin rauhottui.

BFF

Nyt saatten näitä luvattuja Daisy ja Coco kuvia :D

"Mamma... Miksi sä sanot välillä tolle kuka tuli ja se pomppaa ikkunaan kun kukaan ei tullut?"

Daisy pitää tiukkaa vahtia yllä vanhempieni luona ja hyvin harvoin kukaan kykenee tätä haukkua yllättämään. Koira haukkuu kyllä melkoisesti, mutta aina vieraita tervehditään hännän heilutuksella. 

"Mä tahdon alas..."

Coco ei pääse sohvalle kovinkaan usein, koska se on Daisyn pakopaikka riiviöltä. Yleensä pikkuinen pääsee sinne minun unikaverikseni tai kun olemme tekemässä ruokaa. Cocolla on tapana tulla pyörimään jalkoihin ja jo kerran olen meinannut seivästää itseni puuhaarukalla. 

"Miksi..."

Daisy on ärähtänyt Cocolle vain muutaman kerran. Yleensä tämä neiti on äärettömän rauhallinen, mutta antaa minulle tuttuja mulkaisujaan, joista tulee selväksi mitä mieltä hän on perheen uudesta jäsenestä.

"Mamma... Se vei mun lelun"

Daisy on yleensä todella leikkisä, mutta nykyään se lähinnä juoksee sohvalle. Coco taas antaa Daisyn leluille kyytiä ja toinen vain voi katsoa sitä menoa... Tosin Daisy tuhosi jo yhden Cocon leluista, mutta siitä taisi vain sen takia tulla rakkaampi pikkuiselle.

"Ehkä me nyt voidaan tähän rauhoittua hetkeksi kun oltiin lenkilläkin"

Nämä kaksi ovat hyvin harvoin paikallaan vierekkäin. Daisyn pitää koko ajan haistella Cocoa ja kun toinen koettaa ottaa päikkäreitä ja toinen tulee inisemään niin... Tai sitten Coco tekee syöksyleikkiyrityksen Daisylle, mutta vanha neiti ei kyllä sellaisesta innostu. Minun kanssani oli kuitenkin ihan jees loikoilla ja katsoa sydämenasialla. 

"Minä pysyn skarppina lihojen varalta, en anna tuon syödä mitään"

Eilen illalla oli taas hirvenlihojen palottelua ja Daisy oli tarkkana namien varalta. Coco taas oli niin uupunut päivän riehumisista, että tyytyi lähinnä nukkumaan lähimaastossa, jos sitä vaikka jotain tipahtaisi.

"Ja se sanoo et mamma hemmottelee mua liikaa..."

Isäni on aivan rakastunut Cocoon. Hän väitti että hellyyttelen pentua liikaa, jonka vuoksi koira ei anna minun lähteä mihinkään yksin vaan saamme kaikki kuunnella kovaa huutoa. No eilen illalla saunassa kuuntelimme äidin kanssa kuinka Isä lässytteli koirille lihaa leikatessaan. Minä olin ottanut vähän etäisyyttä Cocoon jättämällä huomioimisen jatkuvasta vähän harvempaan. Tyttö on kietonut papan ihan pikkuisen tassunsa ympärille ;)

Olemme Cocon kanssa vanhemillani vielä viikonlopun. Itse olen tällä hetkellä kotona hoitamassa asioita (kirjasto, YO-tulokset ja apteekki) kun Coco on pappan hoidossa. Pennun kanssa eläminen on suhteellisen rankkaa ja olen todella iloinen tästä hengähdys tauosta. Coco on ihana pentu, mutta kun on tottunut olemaan yksin on melkoinen shokki kun joku on koko ajan vieressä kerjäämässä huomiota.

Liikaa energiaa

Huhhuh... On ollut melkoiset pari päivää. Eilen olimme tosiaan vanhempieni luona Cocon kanssa. Olemme puuhailleet kaiken näköistä. Lähinnä leikkineet ja jankanneet että matot EI ole ruokaa tai sähköjohdot... Lisäksi Cocon mielestä vain pentupakkauksessa saadut alustat kelpaavat pissaamiseen, maton lisäksi. Vahinkoja sattuu kuitenkin vähemmän kuin odotin. Kiitos sen, että ravaamme koko ajan pihalla. 

Tänään on Cocon kanssa opeteltu vähän yksin olemista. Se taitaa ollakin se vaikein asia meidän kohdalla. Huuto alkaa jo kun menen vessaan, joten voitte kuvitella miten se kantaa kun astun ulko-ovesta ulos. Nyt olen ollut vain muutamia minuutteja poissa, mutta huomenna menen jo sitten kauppaankin. Tämä taitaa myös olla naapurien vihaama kohta.... 

Tämä pieni otus on melko työläs, mutta äärettömän suloinen. Coco rakastaa minun jalkojeni päällä nukkumista, järsimistä, nukkumista minun päälläni ja yleisesikin sylissä on tosi kivaa. Lenkeillä hän tulee reippaasti luokse, jos ei ole mitään kamalan kiintoisaa. 

Tällä hetkellä Coco kuorsaa selkäni takana, kun teimme ensimäisen "pitkän" lenkkimme ja minä kehtasin juoksuttaa pallon perässä. Taitaa olla emän vikaa kun vanhemillani näki palloon niin sitä vietiin ;) Daisy lähinnä oli kauhuissaan tästä pienestä pallerosta, mutta niin kamalan huolissaan samalla. Kuvia tulee kun nappaan ne äidiltäni. 

Nyt minä nautin hetken rauhasta. :3

isänpäivä

Coco nukkuu tällä hetkellä jalkojeni päällä. Se ei ole suostunut olemaan minusta erosta muutamaa minuuttia kauempaa. Eilen illalla kävin pikaisessa suihkussa ja oven takaa kuului suoraa huutoa. Yö meni kuitenkin odotettua paremmin. Vähän pikkuinen kitisi, mutta pääasiassa sen takia, etten päästänyt häntä sänkyyn. Kitinä vaikeni heti kun sai käden silittelemään itseään. Coco nukkui noin neljäntunnin pätkissä yön ja viideltä aamulla oli nukkumiset nukuttu. En ollut aivan kyllin vikkelä, joten aamupisut tulivat lattialle. Eiliset allergia oireet saattoivat johtua vielä heinänpölystä, mitä koira taitaa olla täynnä. Olen myös estänyt naaman nuolemisen, jotta eivät kaikkein herkimmät kohdat ole täynnä koiran kuolaa. 

"En minä millekkään lattialle pissinyt..."

pissa alustat eivät kiinnosta neitiä sitten yhtään. Hän kirmaa niiltä pois, noin metrin päähän ja kyykistyy siihen. Yleensä kaappaan koiran syliini ja sitten me kirmaamme portaita alas. Ehkä pentuhäkin jälkeen hän tajuaa asian jujun... Ainakin niin voi toivoa! 

Tänä aamulla harjoteltiin myös istumista ja menihän tuo pieni peppu maahan pian käskystäkin. Ei kielto on kuitenkin ihan tyhmä kun se kieltää villasukkien pureskelun ;D Sen siaan minun sylini on loistava paikka ja sinne pitää mönkiä koko ajan. Naaman nuoleskelua koetetaan, mutta kun sekin aina blokataan kädellä tai huovalla. On se vähän nyt rauhoittunut, onneksi sentään käsiä saa nuoleskella. Leikki näykkimistäkään ei ole vielä ollut kamalasti. 

Me lähdemme pian vanhempieni luokse. Taidan saada huudot kun hän ei pääsekään syliin vaan joutuu häkkiin. No... Ehkä minä kestän.

"Ehkä jos mä pureskelen tätä pyyhettä en joudu enää pyyhkimään tassujani..."

Koira tuli asuntoon

Haimme tänään Cocon kotiin. Lähdimme aamulla yhdeksältä ja saavuimme määränpäähämme yhdeltä. Noin kolmentunnin ajomatka venyi talvirajoitusten. Matka oli pitkä ja uuvuttava, nyt en malta odottaa että saan nukkua.

Pieniä huolia aiheuttaa se, että sain koirasta hieman allegisia oireita, joten sängyssä nukkuminen ei tule kuuloonkaan. Kun Coco nuoli kasvojani, ne kutisevat, mutta koiraan varmasti siedättyy. Otin täksi illaksi allergialääkkeen, sillä pääni jo särkee en halua olla kamalan äreä. Yleensä koirat eivät aiheuta minulle pahaa allergiaa, lähinnä kutinaa nuoltuaan. Se on korkeintaan epämukavaa, mutta yleensä kun olen ollut kauan kohdistettuna allergeenille oireet katoavat.

Mutta Coco on nyt vieressäni nukkumassa. Kävimme äsken hieman ulkona ja tyttö osasi pissiä sinne. Pissa alustaa hän kuitenkin repii mielellään ja ensimäiset pissatkin tulivat lattialle.

Tyttö tuli tänne ja tutki heti paikat sekä alkoi leikkiä. Ei siinä kauaa mennytkään :D Pyramidia hän on tökkinyt, muttei vielä tajunnut ideaa ja namit tulevat sieltä taikaiskusta!

Mutta me rauhoitumme nyt ja koetamme mennä nukkumaan. Huomenna menemme vanhemilleni ja tervehtimään Daisya. :) Kerron enemmän hakemisesta ja muusta kunhan jaksan, mutta halusin tulla näyttämään kuvat tytöstä.

Huomenna....

Huomenna haen vihdoin Cocon kotiin. Lähtö on pelottavan aikaisin ihmiselle, joka nykyään nukkuu poikkeuksetta yli kymmenen. Toivottavasti koira vähän opettaa mullekin uni tapoja :D Mutta lähtö on yhdeksältä, puolenpäivän aikoihin ollaan määränpäässä ja sitten toivon mukaan hieman ennen pimeää me oltaisiin vihdoin kotona. 

Minun on pakko myöntää, että stressilevelini ovat taivaissa ja unen määrä on vähentynty reippaasti. Kun hermostun nukun vähemmän tai paremminkin en saa unta. Kroppani on sitten fiksu! 

No eilen kuitenkin on koko koti viimeisen päälle pentuturvattu ja ainoat näkyvät herkulliset johdot ovat modeemin johdot. Muut ovat huonekalujen takana, niin ei ole juurikaan houkuttimia. 

Nyt menen purkamaan hermojani vessan lattian kuuraamiseen ja siihen kun ravaan ympäri asuntoa unohdellen kaiken mahdollisen. Sitten päädyn tuijottamaan jälleen tätä youtube videota, joka on minusta kerrassaan suloinen ja kertoo melkolailla millainen Daisykin oli pentuna :D

VOI EI VOI EI

Okei, hengitän syvään. Enää neljä yötä siihen, kun Coco saapuu kotiin. Huono homma tässä on se, etten ole kuullut kasvattajasta mitään hetkeen ja minä onnistuin hukkaamaan sen puhelinnumeron. Ihminen on sitten nero! Eihän siinä mitään hätää ole, mutta minä kun todella rakastan suunnittelua. (Yep, voin sanoa sen miljoona kertaa).

En tiedä pitäisikö tässä itkeä vai nauraa itselleen. Todennäköisesti teen molempia. Olen niin hermostunut, että teen listoja. Rakastan iPad sovellusta, johon voit listata kaikki pelkosi ja tallentaa sen. Rakastan itseni kiduttamista. Ah... Mikään ei voita itsensä pelottelua siihen vaiheeseen, että oma sänky on vain paras paikka.


Yhden asian olen kuitenkin nyt varmistanut. Minä olen vakuuttanut koirani. Olen hyvin ylpeä itsestäni. Kun vielä asuin vanhempieni luona ja meidän v-e laikamme mursi jalkansa talvella, opin kuinka tärkeä vakuutus voi olla. Dara oli puolitoistavuotias, kun hänen vasen takajalkansa jäi tarhassa verkon väliin, koira liukastui, veti samaan aikaan ja krunts. Parka ei muutenkaan tule parhaista lähtökohdista, joten tämä oli ylimääräinen koettelemus. Jalkaan laitettiin raudat, sillä kyseessä on tarhakoira, joka ei osaa olla sisällä ja jonka paras kaveri on siinä verkon toisella puolella. Kipsi olisi ollut kaikin puolin turhaa kidutusta. Minäkään en tiedä tarkalleen paljon kaikki lääkärikäynnit maksoivat, mutta halpaa lysti ei taatusti ollut. Lisäksi Dara pelkää nykyään autoja ja vain jos minä olen siellä istumassa ja silittämässä hänen päätään - reissu on ok.

Tässä on super kaunis Daramme samana vuonna kuin hänen jalkansa murtui.

Tästä viisastuneena päätin heti, kun tiesin että Coco tulee minulle, selvittää paljon mäyräkoiran vakuuttaminen maksaa ja vaikka kerjätä rahat. Onneksi vakuutuksen voi maksaa osissa ja jos ikinä jotain tapahtuu, minä voin taatusti hoitaa Cocon kuntoon ilman henkilökohtaista konkurssia. Ei olisi mitään niin kamalaa, kuin joutua tilanteeseen, missä koiran hoidot ovat superkalliita ja sinulla ei ole varaa niihin.

Jos siis joku lukee tämän, omistaa koiran jota ei ole vakuutettu, mutta se voidaan vakuuttaa niin: vakuuttakaa koiranne. Parhaassa tapauksessa sinun ei ikinä tarvitse käyttää sitä vakuutusta! Myös: ei minun koiralleni mitään tapahdu, on turha ajatus. Mitä vain voi sattua. Koska Coco tulee asumaan kaupungissa, täällä on kaupungin riskit. Autot, muut koirat, muut ihmiset, lasinsirut ja muut eivät katso kehen osuvat.

Daran ilme kuvassa on: oh shut the... Ja meidän urhea mäykkymme Daisy ulvoo suoraa huutoa. :D

Minun öitäni helpottaa nyt siis ajatus, että huomenna on enää kolme yötä odotettuun hetkeen sekä se, että minä voin taata koiralleni kunnon hoidon, tapahtui mitä tahansa.

Tarkka mäykky

Olin viikonloppuna vanhempieni luona. Heidän mäyräkoiransa Daisy on ehkä ihanimpia otuksia ikinä ja suurin syy miksi rakastuin mäyräkoiriin, ihan oikeasti, nämä veijarit vievät sydämen. Hän tuli meille kun olin kutosluokalla ja on siitä lähtien ollut hyvin lähellä sydäntäni. Kaikki jotka tapaavat tämän mäykkyneidin ovat kyllä tästä suuresta persoonasta pitäneet.

Isäni oli käynyt aiemin päivällä metsällä ja jotain oli kiinnikkin saanut. No Daisy parkeerasi takapuolensa keittiöön kun lihoja alettiin pilkkoa ja lajitella pakastamista varten. Ei puhettakaan, että tämä maastonakki olisi suvainnut liikauttaa itseään. Ei se ikinä metsälle ole päässyt, sillä mamma ei halua, että pikkuinen eksyy, mutta kovin tuota raaka liha kiinnostaa...

Kännykkän kuvalaatu nyt ei ollut parhaimillaan, mutta saatte hyvän kuvan siitä, miten tarkkaavasesti neiti tuijotti ylös anovasti. Kyllä sieltä vähän "lipsahtelikin" nameja. Cocollekin on jo luu tiedossa, kiitos isän.

Mistä tulikin mieleen (tai no ei minulla ole muuta mielessäni ollutkaan) että Cocon tuloon on enää kuusi päivää. Jej :D Haku on siis lauantaina ja mä jo kiipeilen täällä seinille. Tätä jännitystä on lievennetty sillä, että olen siivonnut ihan liikaa. 

Mutta saattepahan ensimäisen mäykkykuvan tänne. Daisyn turkki pitäisi kyllä nyppiä, mutta eipä sitä se puuha kamalasti innosta ;P

RUOKAAAAAAAAAA!

Ruoka on tärkeää. Rakastan itsekin ruuan laittoa ja koska Coco on kasvava koira se tarvitsee kunnon murkinaa, kunnon kupeista. Zooplussasta ostin kaksi metallikuppia kumisilla jarruilla. Metallia koska se on helpointa puhdistaa sekä on hygieenisin vaihtoehto. Kupeissa on ihna söpöt tassun sekä luunkuvat. Niissä on myös kätevät nostokahvat. Vaikuttavat ihan hyviltä ostoksilta minun mieleeni. Vihaan niitä räikeitä kuppeja, minusta koiran omistaminen ei tarkoita sitä, että kodin pitää näyttää lastentarhalta. Tyylikkyyttä se olla pitää.

Tilauksessa tuli myös ostettua vähän nameja. Nämä olivat täytteenä, jotta sain ilmaisen kotiinkuljetuksen. Makutestejäkään ei ole vielä tehty :D Mutta näyttävät ihan mielenkiintoisilta... Katsoo mitä koira sitten sanoo. 

Ruuan valinta on vielä vähän harkinnan alla. Mennään varmaan kasvattajien suosittelemilla ja hyväksi koetuilla. Katsoo nyt miten käy :D