Meillä on ensimäiset juoksut pian ohi ja cocosta on tullut oikea ahmatti! Ennen sitä sai oikein maanitella syömään, nyt kuppi tyhjenee ja lisää pitäis vaan aina saada. Yksin olot on yhä aika rankkoja, mutta muutimme uuteen kämppään, missä koira pääsee makuuhuoneeseen olemaan yksin. Ei ole siis pinta-alaa vahdittavana niin paljoa. Eli yhä vain parempaan päin ollaan tässäkin menossa. Hitaasti, mutta varmasti.
Tässä on sitten ihan random kuvia näyttämässä vähän, että ollaan me kasvettu! Cocosta on tullut tosi nätti iso koira jo :) Ainoa harmi meillä on ollut punkit! Niitä on jo kaksi löydetty ja toinen päätti sitten jättää päänsä koiran otsaan. Voin sanoa, että olin iloinen kun pää sitten irtosi parissa päivässä itsekseen.
Cocosta on muuten tullut ihan uskomattoman hyvä lasten kanssa. Siskontyttö 7-v on ihan paras kaveri. Jaksaa leikkiä nätisti, ei näyki, ei hauku tms. Saa silitellä, pussailla, halia ilman mitään ärinöitä, vaikka minä koetankin vähän rajoittaa sitä. Koira oikeastaan tuntuu nauttivan siitä ja lapsia pitäisi aina mennä moikkaaman. Uuden naapuruston lapset suunnilleen juoksee meidän luokse nähdessään meidät. Koira vetää suunnilleen voltteja riemusta tässä kohtaa. Minä sen sijaan huokaisen syvään kun tiedän, että saan kantaa koiran pois paikalta kun muuten tyttö painuu ihan maata kiinni.
Tälläistä täällä :) Päivitellään ehkä jatkossa vähän säntillisemmin kun nyt on tullut vähän enemmän vapaa-aikaa.
