Raaaa.... mä saan sut!
Täällä on oltu hiljasia kun aina on kuvia, mutta kun istahtaa kirjoittamaan yleensä coco pitää siinä vaiheessa kiidättää pissalle/estää syömästä johtoja/ käskeä lopettamaan Daisyn kiusaaminen / koira tekee jotain muuta.
Grrr... Ny sää kuolet.
Cocosta on tulossa pieni riiviö. Koko ajan saa katsoa, mitä se touhuaa ja hiljaisuus on huono merkki. :D Tässä on jo todettu, että sähköjohdot on hirmun kivoja ja mamman tohvelit.
Minä hurja metsästäjä!
Coco on hirveän riistaviettinen. Isäni on puhdistanut pari hirven kalloa tässä ja aina kun kaikki rämmäleet on putsattu tämä neiti on ne kohdat kyllä nuuhkinut ja saa kannella pois ettei tuo syö mitään epämääräisyyksiä. T. inhotuksen väreitä vieläkin siitä jostain limasesta.
Kato mamma, mä sain sen.
Tyttö on kyllä hurjan fiksu. Istu sujuu jo vaivatta, kunhan nameja on paikalla. Myöskin luokse tulo tapahtuu suurella riemulla, kunhan minä tajuan kyykistyä jos on jotain oikein jänskää maassa. (Kuten hirven silmämuna).
Elvytä se, et mä saan retuuttaa sitä vielä.
Nyt me painumme nukkumaan, kun tuo vintiö vihdoin rauhottui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti