isänpäivä

Coco nukkuu tällä hetkellä jalkojeni päällä. Se ei ole suostunut olemaan minusta erosta muutamaa minuuttia kauempaa. Eilen illalla kävin pikaisessa suihkussa ja oven takaa kuului suoraa huutoa. Yö meni kuitenkin odotettua paremmin. Vähän pikkuinen kitisi, mutta pääasiassa sen takia, etten päästänyt häntä sänkyyn. Kitinä vaikeni heti kun sai käden silittelemään itseään. Coco nukkui noin neljäntunnin pätkissä yön ja viideltä aamulla oli nukkumiset nukuttu. En ollut aivan kyllin vikkelä, joten aamupisut tulivat lattialle. Eiliset allergia oireet saattoivat johtua vielä heinänpölystä, mitä koira taitaa olla täynnä. Olen myös estänyt naaman nuolemisen, jotta eivät kaikkein herkimmät kohdat ole täynnä koiran kuolaa. 

"En minä millekkään lattialle pissinyt..."

pissa alustat eivät kiinnosta neitiä sitten yhtään. Hän kirmaa niiltä pois, noin metrin päähän ja kyykistyy siihen. Yleensä kaappaan koiran syliini ja sitten me kirmaamme portaita alas. Ehkä pentuhäkin jälkeen hän tajuaa asian jujun... Ainakin niin voi toivoa! 

Tänä aamulla harjoteltiin myös istumista ja menihän tuo pieni peppu maahan pian käskystäkin. Ei kielto on kuitenkin ihan tyhmä kun se kieltää villasukkien pureskelun ;D Sen siaan minun sylini on loistava paikka ja sinne pitää mönkiä koko ajan. Naaman nuoleskelua koetetaan, mutta kun sekin aina blokataan kädellä tai huovalla. On se vähän nyt rauhoittunut, onneksi sentään käsiä saa nuoleskella. Leikki näykkimistäkään ei ole vielä ollut kamalasti. 

Me lähdemme pian vanhempieni luokse. Taidan saada huudot kun hän ei pääsekään syliin vaan joutuu häkkiin. No... Ehkä minä kestän.

"Ehkä jos mä pureskelen tätä pyyhettä en joudu enää pyyhkimään tassujani..."