Tarkka mäykky

Olin viikonloppuna vanhempieni luona. Heidän mäyräkoiransa Daisy on ehkä ihanimpia otuksia ikinä ja suurin syy miksi rakastuin mäyräkoiriin, ihan oikeasti, nämä veijarit vievät sydämen. Hän tuli meille kun olin kutosluokalla ja on siitä lähtien ollut hyvin lähellä sydäntäni. Kaikki jotka tapaavat tämän mäykkyneidin ovat kyllä tästä suuresta persoonasta pitäneet.

Isäni oli käynyt aiemin päivällä metsällä ja jotain oli kiinnikkin saanut. No Daisy parkeerasi takapuolensa keittiöön kun lihoja alettiin pilkkoa ja lajitella pakastamista varten. Ei puhettakaan, että tämä maastonakki olisi suvainnut liikauttaa itseään. Ei se ikinä metsälle ole päässyt, sillä mamma ei halua, että pikkuinen eksyy, mutta kovin tuota raaka liha kiinnostaa...

Kännykkän kuvalaatu nyt ei ollut parhaimillaan, mutta saatte hyvän kuvan siitä, miten tarkkaavasesti neiti tuijotti ylös anovasti. Kyllä sieltä vähän "lipsahtelikin" nameja. Cocollekin on jo luu tiedossa, kiitos isän.

Mistä tulikin mieleen (tai no ei minulla ole muuta mielessäni ollutkaan) että Cocon tuloon on enää kuusi päivää. Jej :D Haku on siis lauantaina ja mä jo kiipeilen täällä seinille. Tätä jännitystä on lievennetty sillä, että olen siivonnut ihan liikaa. 

Mutta saattepahan ensimäisen mäykkykuvan tänne. Daisyn turkki pitäisi kyllä nyppiä, mutta eipä sitä se puuha kamalasti innosta ;P