Minä rakastan suunnittelemista. Pohdin mielelläni kuinka asiat hoituisivat parhaiten ja miten saisin sen ja sen hoitumaan tuskattomammin. Yleensä suunnitelmani eivät kuitenkaan pidä vaan sovellan niitä mennessäni. Kuka jaksaisi mennä pilkun mukaan?
No, luonnollisesi olen pohtinut jo kaikenlaista Cocon suhteen. Olen listannut kaikki tarvittavat tarvikkeet (ja vähän turhemmat), mitä pitää hoitaa ennen tuloa ja niin edelleen. Eniten varmaan olen miettinyt kouluttamista ja mitä minä toivon Cocon oppivan. Oppiihan koira, mutta minun pitää sitten jaksaa opettaa.
Henkilökohtaisesti en tiedä mitään niin inhoittavaa kuin koirat, jotka alkavat räyhäämään toisille koirille. Omistajat, jotka eivät myöskään tee mitään estääkseen koiran tuloa toisen luokse tai edes vaivaudu kysymään onko sellainen ok. Daisyn kanssa kaupunki lenkkejä on tehty vähän ja kyseinen neiti kiertää muut koira kaukaa. Korven valtiattarena, neiti ei ole kamalasti tutustunut muihin. Muutaman kerran koiransa tottelijat ovat sitten tulleet hihnan jatkeena perässä suorana koirani luokse, joka ei selvästikkään ole halukas tutustumaan (vai mitä voi sanoa siitä, että se menee taakseni tai mahdollisimman kauas muista koirista?). Eihän neiti mitään toiselle tee, mutta en minä silti ala sitä riskiä ottamaan.
Siksi päätin jo kauan sitten, että oma koirani osaa kulkea omalla puolellaan. En halua räksyä, joka kiskoo väkisin toisen koiran luokse. Tervehtiminen on ok, mutta vain jos molemmille omistajille sopii. Minä rakastan koiria, jotka kulkevat nätisti hihnassa omistajan vierellä. Niitä koiria ihailen. Cocon kanssa tulen pyrkimään samaan.
Vapaana juoksuttaminen lenkeillä on yksi vaihtoehto. Kaupungissa en sitä kuitenkaan aio tehdä. Korkeintaan maalla vanhempieni luona metsäteillä, jonne kukaan ei ikinä eksy. Minä en myöskään luota koiraani vapaana aitaamattomalla alueella ennen kuin se tulee aina satavarmasti luokseni kun kutsun, eikä jää nuuhkimaan maata.
Kouluttamiseen on monta metodia. Minä suosin positiivista nameilla, leikeillä ja kehumisella toimivaa. Empähän traumatisoi koiraani millään. Luonnollisesti rajat tulee olla ja sisäsiisteys tulee koettelemaan hermojani taatusti, mutta kaikki palkitaan lopulta, kun itse jaksan olla johdonmukainen. Kuka tietää miten kauniisti Coco lopulta oppii olemaan - tai sitten ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti