keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Mäyräkoira historiaa

Mäyräkoirien nykyinen rotu on jalostettu Euroopassa, mutta mäyräkoirien kaltaisia on nähty jo muinaisen Egyptin hautakammioiden kaiverruksissa. Koirat jalostettiin mäyränmetsästykseen ja niitä käytettiin jopa eräänlaisissa tappeluissa mäyriä vastaan. (vrt. kukkotappelut). Mäyräkoiria on pidetty myös hoveissa ja Kuningatar Viktorian sanotaan olleen kiintynyt rotuun. Nykyaikana Dita Von Teese on rakastunut mäyräkoiriin.

Minun mäyräkoira historiani alkaa Daisysta. Perheeni haki uutta perheen jäsentä ja ensin ajattelimme beaglea. Minä googlasin kaiken mitä vain löysin kyseisestä rodusta, mutta sitten meille tulikin mäyräkoira. Ensimäisen kerran kun näin Daisyn luulin sitä rotaksi. Se vilisti isäni auton alta ja suoraan luokseni. Siitä hetkestä lähtien Daisy oli tiivis osa perhettämme. Hänen luonteensa on aivan oma lukunsa ja saatan vain toivoa, että Cocosta tulee yhtä hieno koira.

Daisy on draamaqueen. Hän on niin pilalle lellitty kuin olla ja voi. Nameja annetaan paljon ja hellyyttä vielä enemmän. Koira on vanhempieni silmäterä ja niin on minunkin. Rakastan kyseistä karvaista otusta äärettömän paljon.

Paten kanssa Daisy tulee toimeen, mutta se ei selvästikään pidä oman tilansa jakamisesta. Paten ollessa hoidossa vanhemillani, Pate olisi halunnut leikkiä, mutta Daisy meni piiloon. Hänhän ei sellaisen ison vauvan kanssa leikkiny!

Daisyssä parasta on ehdottomasti sen luonne ja tyyli millä se on. Se on fiksu ja ovela pieni otus. Se rakastaa äitiäni kuuhun ja takaisin. Maailman parasta on päästä iltaisin keinutuoliin "mamman" syliin. Kiusaamme Daisya niin, että äitini toisinaan silittääkin minua ja herran kerran kun koira voi heittäytyä kateelliseksi. Daisy murmattaa, läpsäisee tassulla ja tekee selväksi ketä pitäisi silittää. Tästä on usein saatu hyvät naurut.

Daisy on varmasti ollut suuri vaikuttaja rodun valinnassa ja miksi päädyin juuri karkeakarvaiseen mäyräkoiraan. Rotu on tuttu ja rakas. Mäyräkoiriin vain rakastuu niin, että ei voi kuvitellakaan muita. Lisäksi kriteerinäni oli, ettei koira saa olla polveani korkeampi. Asun kuitenkin yksiössä ja haluan koiran, jonka saan syliini tarvittaessa. Isot koirat ovat kiehtovia, mutta pienet sopivat minulle parhaiten. Pienten koirien kanssa tulee kuitenkin isopersoona.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti