Miten kaikki alkoi?

Olen koiraihminen henkeen ja vereen. Rakastan nelijalkaisia kavereitamme ja ne ovat olleet osa elämääni niin kauan kuin jaksan muuttaa. Kun lähdin kotoani 16-vuotiaana sisäoppilaitokseen näin koiraamme Daisya suhteellisen usein viikonloppuisin sekä lomilla. Kun muutin lopullisesti pois kotoa 18-vuotiaana, jäi koirankin näkeminen harmillisen vähäiseksi.

Hyvällä ystävälläni on suuri karvainen herra nimeltään Pate. Pate on mahtava Herra Töpö ja blogissa tulee varmasti olemaan hänestäkin juttua, mutta siis... Olen ollut osa Paten elämää hänen hoitajanaan ja näen tätä herraa enemmän kuin perheeni koiraa Daisya. Pate on iso koira ja lupsakka. Hän ei kuitenkaan ole minun ja en niin kuulu ollakaan.

Yksin asumisessa on paljon hyvää. Saa olla täydellisen itsekäs. Jos ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. Saan elää ja mennä miten haluan, mutta silti elämästä puuttuu jotain oleellista. Olen asunut yksin lähes pari vuotta. Omasta koirasta ajatus kiteytyi joskus sisäoppilaitoksessa. Ensimäisenä keväänä kun asuin yksin, tosiaan harkitsin erään terrierin ottamista. Ajatus kuitenkin kaatui, sillä en olisi ollut vielä välttämättä valmis. En tuntenut itseäni tarpeeksi hyvin ja kaikki oli epävakaata. Nyt olen valmistumassa lukiosta. Tiedän mihin kouluun haluan sekä missä todennäköisesti tulen asumaan. Koiraan sitoudun toivonmukaan vuosikymmenen yli. Usein sanotaan, että kun koiran ottaa pitää tietää missä on viiden vuoden kuluttua. Nykymenossa se on mahdotonta jopa vakaalta työssäkäyvältä aikuiselta. Hän voi ennustaa, mutta varmuutta ei ole. Minä en välttämättä myöskään voi olla kaikessa mukana, sillä minua odottaa joku kotona. Toisaalta, tyhjään asuntoon on kaikkein kamalinta palata.

 Nyt on ehtinyt tapahtua paljon ja minulle on nyt tulossa mäyräkoiran pentu. Hän on karkeakarvainen, tumma, siro sekä äärimäisen odotettu. Tämä pieni pentu tulee minulle marraskuun alussa. Nimikin on jo keksitty: Coco. Pääasiassa Coco tulee seurakoiraksi, mutta harrastaminenkin houkuttaa. Lisäksi paikkakunnallamme on hyviä mahdollisuuksia harrastaa. Päätin aloittaa tämän blogin, sillä haluan eräänlaisen "vauvakirjan" koirastani.

Minä rakastan koirien lisäksi tekniikkaa ja olen hurahtanut Applen tuotteisiin. Olen niitä, joiden mielestä uusin tekniikka on älyttömän kiehtovaa. Hifistelyt kunniaan siis tässä asiassa :D  Olen siis kunnon nörtti. Blogimerkinnät voivat olla pitkiä tai lyhyitä. Alkuun on varmaan hiljaista ja lähinnä lörpöttelen miten kamalasti jännitän pennun tuloa ja mitä kaikkea valmistellaan ennen kuin pieni olento työntää nenänsä asuntooni. Sitä hetkeä odotellessa.

 Cardy